Viimeksi muutettu 20.6.2007
Tv-tunnarit ovat mielestäni aivan turhaan väheksytty taidemuoto, tai ainakin taidemuoto, josta puhutaan aivan liian vähän. Tällä 20 parhaan tunnarin hyvin subjektiivisella listallani yritän nostattaa henkeä kaikkien tv-tunnarien puolesta.
Avaruusasema Alfa (Space 1999) [1. kausi: MP3, 71 kt] [2. kausi: MP3, 47 kt]
Poikavuosieni suurimman avaruussarjan tunnarit tuovat lapsuusajat mieleen. Ensimmäisen kauden rautalankaa joku on moittinut pikemmin länkkäriin kuin tieteissarjaan viittavaksi – mutta se kertoo vain, kuinka taajaan Hyviä, pahoja ja rumia on tv:ssä kierrätetty! Minulla menevät yhä kylmät väreet pitkin selkärankaa, kun musiikin myötä näen sieluni silmin kiertoradalta karkaavan kuun.
Toiseen esityskauteensa Alfa haki puhtia amerikkalaistumalla: ensimmäisen kauden englantilaisvoittoinen hidas pohdiskelevuus tuntuukin kieltämättä kuivakkaalta jopa akateemisen ammatin edustajasta. Paljon menetettiin, mutta: uusikin tunnari oli hieno. Sävel jyskyy eteenpäin kuin juna, ja alkufilkan leikkaus seurasi parhaaseen jenkkitapaan sirosti mukana.
Batman [MP3, 44 kt]
Sekopäisen 1960-luvun yksi sekopäisimmistä sarjoista sai sekopäisen tunnarin…
Cagney & Lacey [MP3, 75 kt]
(Mistäköhän tämäkin on äänitetty? LP-soittimen neula tuntuu ainakin hyppelevän villisti.) Cagney ja Lacey oli takavuosien poliisisarjoja, jonka muistettavin piirre oli kummankin päähenkilön naispuolisuus; Yhdysvalloissa tosin sarja taisi olla suositumpi kuin Suomessa. Tunnari on kuitenkin hieno, kelpaisi elämää suuremmallekin sarjalle.
Charlien enkelit (Charlie’s Angels) [MP3, 65 kt]
Harmi kyllä tunnarinpätkäni ei sisällä tunnussävelmää edeltänyttä hienoa alkuspiikkiä… Takavuosien pöhköjännäri ansaitsee kyllä maineenmuistelun, jonka se vastikäisen elokuvan tuomana sai. Tunnarikin on parasta 70-lukua.
Fame [MP3, 61 kt]
1980-luvulla, ennen kuin AIDSia keksittiin, tehtiin vikkeläliikkeinen nuorisosarja – jota en ollenkaan häpeä minäkin aikoinani katselleeni – ja sille sopivan vauhdikas tunnari, jonka keskeyttää opettavainen spiikki.
Hercule Poirot [MP3, 155 kt]
Englantilaiset osaavat tehdä hienoja, ikimuistoisia tv-sarjoja ja niille upeita tunnareita. Paljosta on paha valita parhaita päältä, mutta Hercule Poirot ansaitsee kyllä sijan millä tahansa listalla. Tunnari tavoittaa täydellisesti sarjan sisäisen ajan, 1920-luvun, tunnelman, kuten myös tunnarin taustalla pyörivä futuristinen grafiikka (jota geometrisuudessaan Poirot’kin varmaan olisi arvostanut).
Hill Street Blues [MP3, 77 kt]
Kaikkien aikojen ehkä parhaalle tv-sarjalle on kunniaksi, että myös sen tunnarissa on sitä jotakin. Nimensä mukaisesti perinteitä kunnioittava blues liukui rasvatusti kuvassa eestaas suihkivien enemmän tai vähemmän kolhuisten poliisiautojen taustalla, ja katsoja tiesi mitä sai. Tästä ei tv-viihde voinut tulla kuin alaspäin.
Ihmemies Macgyver (Macgyver) [MP3, 1 105 kt]
Lapsenmielisesti ensin vain Ihmemieheksi
suomennettua sarjaa
alettiin Suomen televisiossa esittää ensimmäisen kerran ollessani lukiossa,
jolloin sarja vaikutti minusta esipuberteettiselta ja ajastaan jälkeen
jääneeltä. Vasta vuosikymmentä myöhemmän uusintakierroksen aikaan opin
antamaan arvoa niin sarjan onnistuneisuudelle nuorisojännärinä kuin sen
teemasävelelle yhtenä kaikkien aikojen vauhdikkaimmista ja onnistuneimmista
tv-tunnareista. Mutta: Macgyverin ensimmäiset jaksot
olivat todella paljon huonompia, kuin mitä myöhemmin
seurasi.
(Kiitos Leena Kinnusen, aiemmin tällä sivulla majaillut ylinopea ja ylilyhyt tunnariversio on nyt korvattu kolmoskauden hitaammalla tempolta soitetulla pitkällä versiolla. Näin tunnari pääsee täysiin oikeuksiinsa.)
Komisario Morse (Inspector Morse) [MP3, 3 259 kt]
Morse jakaa vahvasti mielipiteitä: jotkut pitivät sarjaa kuulemma kuivakkaana. Höh. Ennenaikaisesti kuolleen John Thaw’n tähdittämässä Morsen hahmossa oli minusta juuri sopiva sekoitus vanhaa poikamiesjöröä ja täysveristä akateemisen Oxfordin pirullisuutta. Sarjan tunnaria vain oli ensin vaikea yhdistää mielessään samaan kuvaan sarjan sisällön kanssa – sävelmä on toki kaunis, mollivoittoinen, mieleenpainuva, muttei ihan heti sopinut kuvaan Morsesta. Eikä ihme: Aamulehdestä aikoinaan poimimani tiedon mukaan sävellystä rakennettiin Morsen aakkosten pohjalta!
Kovaa peliä Bostonissa (Spenser) [MP3, 90 kt]
Kovaa peliä Bostonissa taisi aikalaiskatsojasta vaikuttaa paljon
paremmalta sarjalta kuin oli, näin jälkikäteen ajatellen, mutta siinä oli
kyllä yksi kaikkien aikojen parhaita tv-tunnareita: aavistus film
noirea… oppinutta surumielisyyttä – erinomaisen sopiva
sarjan päähenkilöön, kirjasivistyneeseen entiseen nyrkkeilijään, joka aina
muistaa korostaa nimensä (Spenser) kirjoitettavan kahdella s:llä kuten
sen runoilijankin
.
Mennyt maailma (Brideshead Revisited) [MP3, 857 kt]
Kun englantilaiset tv-sarjatuottajat tarttuvat klassikkokirjaan, he tekevät sen asenteella. Kaikki viilataan täsmälleen muottiin, hyvä kun kuvissa vilahtaa ruuviakaan, joka ei olisi juuri oikealla aikakaudella ja oikeista raaka-aineista tehty. Loistavia näyttelijöitä brittien ei tarvitse edes hakea – ilmeisesti Shakespearen kotimaassa näyttelijätyö on niin arvossaan, että joka ainoaan sarjaan riittää toinen toistaan pätevämpiä kasvoja, kuten tässä jo pariinkin otteeseen uusitussa, jo klassikoksi nousseessa sarjassa unohtumaton kaksikko – pätevän viileä Jeremy Irons ja suloisen dekadentti Anthony Andrews.
Eikä tv-sarjan tekeminen briteiltä vielä siihen lopu. Kermakakku koristellaan toki tunnarilla, joka melkein järjestään on sitä tasoa, että sija tällaisella listalla on heti hakusessa. Ja kun tärppää, tärppää todemman teolla. Menneen maailman tunnari iskee suoneen useammalla kuin yhdellä tapaa: sopii sarjaan, mutta menisi nikottelematta alas sinälläänkin.
Miami Vice [MP3, 61 kt]
Sarjaksi, jota tähdittivät itseensätyytyväisimmät ja omahyväisimmät näyttelijät, mitä egotistinen kansakunta oli tv:hen kuunaan löytänyt, on tekijistölleen kunniaksi todeta edes tunnarin olevan mitä pitääkin. Ihannemittaan (liki tasan minuuttiin) toteutettu Floridan makuinen sävelmä istui kuin kihtinen gorilla alkufilkan pomppivien maitorauhasten ja tyrskyissä keinuvien moottoriveneiden päälle.
Millennium [MP3, 178 kt]
Millennium muistettaneen lähinnä tekijänsä epäonnistuneena yrityksenä toistaa Salaisten kansioiden menestys. Lopputulos todistaa, että onnistuessaankaan amerikkalaiset tv-sarjatuottajat eivät tiedä, miksi onnistuivat: eipä pystytty koskaan uusimaan Hill Street Bluesinkaan menestysreseptiä. Tunnari on kuitenkin komea vuosituhannenvaihteisessa mystiikassaan.
NYPD Blue [MP3, 65 kt]
Vaikka sarjakin on hyvä – vaikkei tekijöittensä paras –, tunnarinsa on parempi. Alkufilkassa painostava rumpurytmi on taidokkaasti leikattu sykkivästi vaihtuviin kuviin, jotka ovat enemmän New Yorkia kuin New York.
Ritari ässä (Knight Rider) [MP3, 74 kt]
Omien poikavuosieni pöhköin sarja, mille tämä tunnari antaa joka
suhteessa täyden arvon. Alkufilkassa ihmeauto KITT suihkii päämäärättömästi
eestaas aamuruskonpunaisella aavikolla, kähisevä miesääni hölisee niitä
näitä ja kaliseva teknomusa lyö tahtia. Ja tästä se vasta alkaa
,
kuten komisario Palmu huoahtaisi.
Star Trek
[MP3, 81 kt]
Star Trek: The Next Generation
[MP3, 95 kt]
Star Trek: Deep Space 9
[MP3, 113 kt]
Star Trek: Voyager
[MP3, 99 kt]
Kun halusin lisätä tälle listalle myös englantilaisten tv-sarjojen tunnareita (ne todella ansaitsivat pääsynsä, esteenä on ollut vain, ettei niitä tahdo seitistä löytää), uhkana oli, että Star Trek -tunnareita olisi vähennettävä, jotta pysyttäisiin listalla 20:n mitassa. Päädyin kuitenkin huijaamaan niputtamalla eri Star Trek -sarjojen tunnarit näin yhteen. Kaikki ansaitsevat sijansa auringossa.
Päästyäni näkemään alkuperäistä Star Trekiä
(TOS
: The Original Series) vasta lukioikäisenä, en osaa kuvitella,
mitä olisi tuntunut kuulla tunnarin myöhemmässä versiossa kiekuvaa naisääntä
aidoissa
olosuhteissa. Myöhäisherännäisestä ihmisäänelle
rakennettu sävelmä vaikuttaa hassulta – muttei oikeastaan
epäonnistuneelta…
Olen joskus lukenut seitistä pitkän vertailun siitä, mitkä kaikki tekijät yhdistävät Star Trek – The Next Generationia ja Lemmenlaivaa: yksi tekijöistä oli imelä tunnari. No, imelä ja imelä… alkuperäisen Star Trek -tunnarin pohjalta kehitelty avaruussuihkiva melodia ei saavuta originaalin oopperamaista loistoa, mutta toimii lajissaan varsin mainiosti – paha vain, että kuten koko sarjaa, tätäkin tunnaria keinomakeutettiin liikaa.
Star Trek -sarjojen paras tunnari oli Deep Space 9:ssä. Alkufilkkakin oli paras, kunnes sitä päätettiin elävöittää ahtamalla joka ainoaan kuvaan vähintään yksi ruudun poikki lipuva avaruusalus. Alkuperäisen idean nerokkuutta ei tajuttu:scififanfaarien ikuiseen toistoon perustuva melodia sopi arvoituksellisen hyvin kiertämään ikuista rataansa monoliittisen, kolhon avaruusaseman ympäri.
Suomalaisten tv-asemien viimeisimmin kiusaama (ennen aikojaan lopettama) Star Trek -sarja oli Voyager, joka jenkeissä sai kuulemma kiitosta juuri tunnaristaan. Miksi juuri tämä sarja, en tiedä: DS9:n tunnari oli kuitenkin rutkasti kunnianhimoisempi.
Taisteluplaneetta Galactica (Battlestar Galactica) [alkuperäinen: MP3, 111 kt] [1980: MP3, 111 kt]
Galactica (jonka suomennosepiteetti taisteluplaneetta
kuulunee kaikkien aikojen käännöshörhöilyihin) oli kuuma sana minua
rippusen nuoremmassa ikäluokassa ammoisella 1980-luvulla. Ei sillä, jos
meuhkaavasta avaruusoopperasta pitää – ja kukapa ei pitäisi?! –,
Galactica oli sitä itseään. Avaruusoopperan tunnaria kuuluukin
soittaa vähintään yhden täysikokoisen sinfoniaorkesterin (tässä
muistaakseni Philadelphian). Alkuperäiseen tunnariin kuuluneessa kaikkia
järjen lakeja kunnioittamattomassa alkuspiikissäkin on sitä jotakin.
Tsaarin kuriiri (Michel Strogoff) [MP3, 1 690 kt]
Jokainen 1970-luvulla lapsuutensa elänyt muistanee, millainen supersarja oli Tsaarin kuriiri ja millaisen vaikutuksen teki Vladimir Cosman myös Nadja-hittinä elämään jäänyt musiikki. Ei se niin hyvää taida olla, miksi muisti sen kertoi, mutta kyllä tästä vanhan sielu kyyneltyy.
(Kiitokset tunnarista Tommi Kinnuselle!)
Twin Peaks [MP3, 159 kt]
Yritykset kertaheitolla panna uusiksi koko tv-sarjakartta onnistuvat harvoin: viime kädessä ei onnistunut Twin Peakskään, vaikka komea sarja olikin. Angelo Badalamentin tunnarille kuitenkin kuuluu tv-sarjatunnarien kaikkien aikojen kakkossija (ykkönenhän on Veijareita ja pyhimyksiä). Miinus vetäistäköön kympin perään tunnarin kohtuuttomasta 2:41 kestosta – tuohon mittaanhan Beatles sai mahtumaan suurimman osan hiteistään!
Veijareita ja pyhimyksiä (Persuaders) [MP3, 273 kt]
Suomenkielisen käännösnimensä sarja lienee saanut vain siksi, että toista sarjan päähenkilöistä esitti aiemmin Pyhimystä tähdittänyt Roger Moore. Sarjasta tosin viis, niin tv-historiaan kuin eittämättä kuuluukin, sillä tämä on tunnarien tunnari, kaikkien tunnarien äiti. Tässä on kaikkea, menoa, surua, veijareita ja pyhimyksiäkin.